sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Luukku 1/24: Miksi aikuisen on oltava vakava?

Jouluna kuulee kai välillä toteamuksen: "Jouluna aikuinenkin saa olla lapsi."

Helkkari, miksi vain jouluna? Eikö tämä voisi mennä muodossa: "Joulunakin aikuinenkin saa olla lapsi."

Miksi monet aikuisista muuttuu aikuisempana liian vakavaksi? Liian viralliseksi ja totiseksi?

Minun mielestäni ihmisen on hyvä pitää mukanaan aina pilke silmäkulmassa. Ei tämä elämä niin vakavaa ole.

Ainakaan elämään ei kannattaisi mielestäni suhtautua liian vakavasti vaan on tärkeää elää ilon kautta. Mennään osin huumorilla eteenpäin, nauretaan tarvittaessa itsellemmekin ja pidetään etenkin hauskaa!

Kasvetaan aikuisiksi, mutta annetaan pikkupojan aina asua sisällämme. Jouluna saa aikuinenkin olla lapsi, mutta kyllä muulloinkin. Jos lapsettaa.

Klamydian Pilke silmäkulmassa-laulun sanoja lainaten:

"Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla,
enkä sitä halua. 
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa,
enkä sitä halua, 
mä vaan kuljen pilke silmäkulmassa!"






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti